tiistai 11. lokakuuta 2016

Elokuva-arvostelu: The Infiltrator

Päätinkin nyt tehdä tähän yhden arvostelun ennen tuota Civilizationia. Tässä vielä ennen arvostelua halua sanoa: en itse henkilökohtaisesti pidä siitä, että puolet arvostelusta on vain kerrontaa, mitä elokuvassa tapahtuu, joten omat arvosteluni ovat aina spoiler-vapaita, enkä jaarittele tarinan yksityiskohdista sen enempää, kuin mitä kotelon takakannestä selviäisi.

*          *            *

Kyseessä on The Infiltrator. Elokuvan on ohjannut Brad Furman (The Lincoln Lawyer) ja kirjoittanut Ellen Brown Furman - ohjaajan äiti. Elokuva perustuu Rober Mazurin omaelämänkertaan. Mazur oli peiteoperaatiossa 80-luvulla napatakseen Pablo Escobarin porukan ja toimi rahanpesijänä. Hän soluttautui hänen rahanpesuorganisaatioon korruptoituneena bisnesmiehenä. Pääosissa nähdään Bryan Cranston, joka on tuttu monelle Breaking Bad -TV-sarjasta, sekä Inglourious Basterds ja National Treasure -elokuvista tuttu Diane Kruger, joka näyteli Mazurin peitehahmon tyttöystävää.

Elokuvan paras osa onkin näyttely: Bryan Cranston vetää uskomattoman hyvä roolin. Rakastan hänen mikroilmeitään, joka tekee hänen näyttelystään hyvin aidon näköistä. Muut roolitkin ovat harvinaisen hyviä. Hahmojen kerronta on loistavaa ja elokuvan aikana tulee oikeasti välittämään hahmoista - joka tekee jänittävistä kohtauksista juuri jännittäviä, koska ei halua hahmojen jäävän kiinni operaatiostaan.

Näissä "true crime story" -elokuvissa on se hankaluus, että tekijöiden pitää tasapainoiteilla tylsän, mutta uskottavan ja dramaattisen, mutta ei todellisen tuntuisen väliltä, ja tässä on menty pykälän verran ehkä väärään suuntaan: elokuva olisi minusta saanut olla hieman dramatisoidumpi, vaikka olisikin ehkä hiukan lähtenyt kauemmas todenperäisyydestä - mutta haluammeko aina nähdä sen mitä oikeasti tapahtui? Dokumentit ovat minusta erikseen. Elokuvan pitäisi olla dramaattinen ja jännittävä.

Yleisesti ottaen se oli minusta ihan hyvä, mutta aiemmin mainitun lisäksi ehkä pituus ja rytmitys oli vähän hukassa: yhdessä kohdassa tuli ajatus "hmm, kauankohan tämä vielä kestää", joka ei ole omalla mittarillani mikään hyvä merkki. Lisäksi jossain kohtia elokuva tuntui hyppivän ajassa ja paikassa, joten seuraaminen oli osaltaan joskus vähän hankalaa, jos ei koko ajan jaksanut täysillä keskittyä.

Joitain kohtia näytettiin kauan, ja jotkut kohdat menivät liian nopeasti ohi, ettei kerinnyt oikein edes tajuamaan, kuka tämä oli? Mitä hän tekee? Miksi hän tuli nyt mukaan ja mitä se merkitsee? Tätä oli vähän ensimmäisen puoltuntisen aikana elokuvasta, mutta loppua kohden kyllä tuli hahmotkin tutuiksi.

Eli lyhykäisyydessään: ihan toimiva pläjäys, jos pitää huume- tai rikoselokuvista, ja etenkin soluttautumisesta ja peiteoperaatioista. Oli sopivan jännittävä, mutta toisaalta oli pari kohtausta, joista oltaisiin saatu vieläkin jännittävempiä, jota jäin vähän kaipaamaan. Elokuva ei ole mikään toimintaelokuva, joten älä sitä odota. Se kertoo hahmoista, Bryan Cranstonin hahmosta eniten, ja siitä kuinka tämä muuttuu itse ihmisenä, kun joutuu elämään huumeiden bisnesmaailmassa.

Annan tähtiä 3,5/5 - En antanut neljää siksi, että minusta on kyseisestäkin genrestä parempia vaihtoehtoja, enkä halunut ihan nostaa niiden joukkoon: jos pidät nimenomaan oikeiden tapahtumien innoittamista soluttautumis- ja peiteoperaatio-rikoselokuvista, pidät varmasti tästäkin, mutta jos genre vähän heittää tuosta nimenomaisesta, tulet varmasti näkemään elokuvassa vikoja.


Puolikas tähti tulee kuitenkin siitä, että elokuvassa oli myös paljon hyvää, kuten näyttely, tunnelma ja tarina, en halua sitä siis leimata keskivertoiseksi massatuotannoksikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti