Peliarvostelu: Civilization VI

Nyt se on täällä, Civilization VI! Okei, on siitä jo hetken aikaa, ja minulta nyt jäi tekemättä sellainen "ensivaikutelma"-arvostelu, mutta otetaan sitten ihan kunnon arvostelu.

Civilization VI on vuoropohjaisen strategiapelisarjan Civilizationin kuudes osa. Sen on kehittänyt Firaxis Games ja 2K Gamesin julkaisema.

Pelasin pari peliä, ja voin sanoa, että olen vähän pettynyt: tuntuu, että olen jo kolmen pelin jälkeen tylsistynyt peliin. Pelissä on jotain hyviä muutoksia ja pelistä on tehty vähän monipuolisempi, ainakin V:n verrattuna, mutta jotain jää uupumaan.

Hyvää:
- Civic-puu, jossa käytetään kulttuuria "tutkimaan" uusia aatteita, joilla saadaan erilaisia kortteja, joista saa erilaisia bonuksia ja etuuksia. Tähän liittyvä hallityssysteemi, jossa voidaan valita yksi yhdeksästä erilaisesta hallituksesta, niin klassisesta tasavallasta fasismiin, kuin kommunismiinkin, on minusta hyvä veto.

- Alueet, eli districts, on kiva uudistus: sen sijaan, että kaikki rakennukset rakennetaan yhteen kaupunkiin, rakennetaan erillisiä alueita keskustan ympärille. Tämä on minusta hyvä, koska se saa kaupungit oikeasti näyttämään vähän paremmilta ja muutenkin antaa sellaista tunnetta, että kaupunki todellisuudessa ei ole vain keskusta, vaan myös sitä ympäröivät keskukset ja kylät.

- Grafiikkatyyli on vähän kakspiippuinen: osa tykkää, osa ei. Itse tykkään osittain, fog of war, eli kartan alue, jonka olet tutkimut, mutta et näe sinne tällä hetkellä, on hieno, ja uusi: perus sumun tai pilvien sijasta kartta on tehty näyttämään oikeasti vanhalta kartalta. Muuten tosin, grafiikka on minusta jotenkin vähän tylsää - en pidä sarjakuvamaisuudesta etenkään johtajissa ja kartalla kaikki näyttää tosi tylsältä ja samanlaiselta massalta: kaikki kansat näyttävät aika samanlaisilta, kuten kaikki sotilaatkin keskenään. Vaihtelua on jotenkin tosi vähän.

Huonoa:
- No, lähinnä kaikki muu. Peli tuntuu edelleen samalta vanhalta Civilization V:lta, josta on lähinnä otettu pois hyviä juttuja. Ei diplomatiavoittoa, ei mitään YK-äänestyksiä, ei Maailmakongressia. Kulttuurivoitto on naurettavan helppo. Kaupunkivaltioilla (City-State) ei tunnu juuri olevan merkitystä. 200 vuoron jälkeen, pelissä ei enää tunnu olevan mitään tekemistä, muuta kuin painaa seuraavaa vuoroa, kunnes toivottavasti olet aloittanut valmistelusi valitsemaasi voittoa kohtaan tarpeeksi aikaisin (koska lopulta, se on vain kyse vuoroista).

- Barbaarit ovat tehty vähän aggressiivisemmiksi ja vaikeammiksi, mutta välillä ovat jopa liikaa sitä. Peliä on mennyt 10 vuoroa, ja barbaarit hyökkäävät hevosmiehillä minun nuijasotureita ja linkomiehiäni vastaan. Ja uusia barbaareja syntyy tyyliin joka vuoro. Pelin ensimmäiset 50 vuoroa menee vain siihen, että koitat selvitä barbaareilta, etkä pääse keskittymään ollenkaan kaupunkien rakentamiseen. Ensimmäiset tutkimukset ja Civicit on pakko suunnata sotilaalliselle pohjalle, koska muutne ei pärjää barbaareille. Ja tietokonepelaajat ovat vielä niin tyhmiä, että joskus jopa häviävät heti pelin alussa barbaareille.

- Tästä pääsemmekin tekoälyyn: tietokonepelaajat ovat tyhmiä ja niillä ei ole mitään logiikkaa. Ne tuntuvat koko ajan haukkuvan (denounce) sinut, vaikka et mitään tekisi. Yhdessä pelissä olin vain yhden City-Staten hyvä ystävä, ja kun joku satunnainen tietokone hyökkäsi tämän City-Staten kimppuun, kaikki vihasivat minua yhtäkkiä, koska olin mukamas sodanlietsoja (warmonger) - ihan naurettavaa.

Ainoaa hyvää tekoälyyn liittyen on kaupankäynti: tietokonepelaajien kanssa pystyy jopa sopimaankin jotain ja tinkimään diileistä. Mutta muuten, tietokonepelaajien käyttäytiminen on vain typerää. Puhumattakaan tiettyjen kansojen agendoista. Ideana ihan hyvä mutta, oikeasti! Norjalaiset vihaavat minua jatkuvasti, koska en jaksa rakentaa laivoja. Kleopatra vihaa minua, koska minulla on huonommat sotavoimat (vaikka oikeasti minulla voi olla jopa kovemmat) ja Venäjän Peter vuorotellen ihmettelee miksi minulla ei ole tiedettä ja taidetta, ja kohta seuraavaksi ylistää, kuinka minulla on paljon tiedettä ja taidetta. En vain ymmärrä, millä logiikalla repliikit on koodattu.

Lyhyesti sanottuna, peli minusta tuntuu keskeneräiseltä ja kiirehdityltä. Ominaisuuksia on lisätty ja poistettu, mitenkään sen enempää testaamatta. Kaikki on teoriassa ja selitettynä tosi hienon kuuloista ja oloista, mutta juuri mikään ei liiemmin toimi todellisuudessa, kuten se, että jos yhtäkkiä julistaa soda jotain vastaan ilman syytä, saa miinuksia, jotka heikentävät sinua. Sitten on asioita, jotka oikeuttavat sotaan (kuten vakojaan löytäminen), niin nämä eivät kuitenkaan toimi tai vaikuta mitään.

Annan lopulta arvosanaksi 3/5: jos olet oikea Civilization-fani, tai muuten tykkäät erityisen paljon vuoropohjaisesta strategiasta, voi tätä koittaa, kun tulee alennukseen, mutta muuten suosittelen välttämään.

Elokuva-arvostelu: 10 Cloverfield Lane

Haluan heti alkuun sanoa, että älkää uskoko tähtiä, jotka esim. IMDb:ssä on annettu, koska sinne on kaikki vain äänestänyt nollaa, koska elokuva ei ollutkaan Cloverfield 2, jatko-osa vuoden 2008 scifi-elokuvalle. Ei, 10 Cloverfield Lane ei ole lainkaan samanlainen elokuva, ja hyvä niin.

10 Cloverfield Lane on (Cloverfieldin tapaan) J. J. Abramsin tuottama ja Dan Trachtenbergin ohjaama. Pääsosissa nähdään John Goodman, joka on naamasta varmaan aika tuttu monelle, Mary Elizabeth Winstead, jonka itse tunnistin Die Hardeista Lucyn roolista, sekä vähän tuntemattomampi John Gallagher Jr..

Elokuva kertoo kolmikon selviytymisestä maailmanlopun odottajan valmistamassa bunkkerissa, mutta juuri enempää en halua tarinasta kertoa. Tarina on niin loistava ja sen viehättävyys perustuu täysin siihen, ettet tiedä elokuvasta yhtään mitään etukäteen - se voi tuntua vähän uhkapeliltä katsoa elokuva tutustumatta siihen yhtään, mutta lupaan; tämä ei petä.

Elokuva on oikeasti nerokas. Ohjaus on loistava. Cloverfieldin heiluvan käsinkuvauksen sijasta, tässä on jalustalla kuvatut kohtaukset, jotka toimivat hyvin. Monissa kohtauksissa kameraa on käytetty todella loistavasti ja on yksi tärkeimmistä elementeistä, millä klaustrofobisesta ja sykähdyttävästä elokuvasta on saatu se, mitä se on.

Tarina on todella jännittävä - katsoin monta kohtaa elokuvasta niin, etten oikeasti nojannut ollenkaan ja melkein kirjaimellisesti roikuin penkin etureunalla. Tarina on tosi arvaamaton ja viimeiseen minuttiin asti saat jatkuvasti arvuutella, että oletko nyt oikeassa vai oletko sittenkään, joka on aivan mahtavaa. Hahmojen kuvaus ja toteutus on tehty niin hienosti, että elokuvassa jää koko ajan epäilemään omaa mielipidettään.

Näyttely oli myös hyvää, John Goodman vetää huikean roolin maailmanloppuun valmistautuvana bunkkerin rakentajana ja hänellä on todella mielenkiintoinen roolihahmo. Winsteadin toinen päähahmo on myös hyvä, mutta oleellisempaa on näyttelijän näyttely, joka on minusta harvinaisen hyvä.

En oikeastaan juuri elokuvasta hirveästi valitettavaa löydä, ja tämä on näitä, kun loppua kohden tulee koko ajan vain ajatus, että "ei, älä lopu koskaan." Elokuva on jännä, parilla jopa pelottavalla kohtauksella, ja yksinkertaisesti loistavaa katsottavaa. Vaikka se sijoittuukin 80-prosenttisesti yhteen paikkaan, ei se yhdessäkään kohdassa tule tylsäksi tai jäisi junnaamaan paikalleen, ja vauhti ja tahditus ovat juuri kohdallaan.

Annan arvoasanaksi 4,5/5 - jätän sen puoli tähteä vajaaksi, oikeastaan ihan vain siksi, että en kuitenkaan halua elokuvaa nostaa "maailman parhainten elokokuvien" joukkoon. Elokuva on loistava, eikä siinä juurikaan moitittavaa ole, mutta toki aina voi lyödä vieläkin paremmaksi. Tämä ei kuitenkaan tule varmasti olemaan pettymys, kunhan et odota Cloverfieldin kaltaista toiminnan täytteistä avaruusolioelokuvaa, koska sitä tämä ei ole.

Elokuva-arvostelu: The Infiltrator

Päätinkin nyt tehdä tähän yhden arvostelun ennen tuota Civilizationia. Tässä vielä ennen arvostelua halua sanoa: en itse henkilökohtaisesti pidä siitä, että puolet arvostelusta on vain kerrontaa, mitä elokuvassa tapahtuu, joten omat arvosteluni ovat aina spoiler-vapaita, enkä jaarittele tarinan yksityiskohdista sen enempää, kuin mitä kotelon takakannestä selviäisi.

*          *            *

Kyseessä on The Infiltrator. Elokuvan on ohjannut Brad Furman (The Lincoln Lawyer) ja kirjoittanut Ellen Brown Furman - ohjaajan äiti. Elokuva perustuu Rober Mazurin omaelämänkertaan. Mazur oli peiteoperaatiossa 80-luvulla napatakseen Pablo Escobarin porukan ja toimi rahanpesijänä. Hän soluttautui hänen rahanpesuorganisaatioon korruptoituneena bisnesmiehenä. Pääosissa nähdään Bryan Cranston, joka on tuttu monelle Breaking Bad -TV-sarjasta, sekä Inglourious Basterds ja National Treasure -elokuvista tuttu Diane Kruger, joka näyteli Mazurin peitehahmon tyttöystävää.

Elokuvan paras osa onkin näyttely: Bryan Cranston vetää uskomattoman hyvä roolin. Rakastan hänen mikroilmeitään, joka tekee hänen näyttelystään hyvin aidon näköistä. Muut roolitkin ovat harvinaisen hyviä. Hahmojen kerronta on loistavaa ja elokuvan aikana tulee oikeasti välittämään hahmoista - joka tekee jänittävistä kohtauksista juuri jännittäviä, koska ei halua hahmojen jäävän kiinni operaatiostaan.

Näissä "true crime story" -elokuvissa on se hankaluus, että tekijöiden pitää tasapainoiteilla tylsän, mutta uskottavan ja dramaattisen, mutta ei todellisen tuntuisen väliltä, ja tässä on menty pykälän verran ehkä väärään suuntaan: elokuva olisi minusta saanut olla hieman dramatisoidumpi, vaikka olisikin ehkä hiukan lähtenyt kauemmas todenperäisyydestä - mutta haluammeko aina nähdä sen mitä oikeasti tapahtui? Dokumentit ovat minusta erikseen. Elokuvan pitäisi olla dramaattinen ja jännittävä.

Yleisesti ottaen se oli minusta ihan hyvä, mutta aiemmin mainitun lisäksi ehkä pituus ja rytmitys oli vähän hukassa: yhdessä kohdassa tuli ajatus "hmm, kauankohan tämä vielä kestää", joka ei ole omalla mittarillani mikään hyvä merkki. Lisäksi jossain kohtia elokuva tuntui hyppivän ajassa ja paikassa, joten seuraaminen oli osaltaan joskus vähän hankalaa, jos ei koko ajan jaksanut täysillä keskittyä.

Joitain kohtia näytettiin kauan, ja jotkut kohdat menivät liian nopeasti ohi, ettei kerinnyt oikein edes tajuamaan, kuka tämä oli? Mitä hän tekee? Miksi hän tuli nyt mukaan ja mitä se merkitsee? Tätä oli vähän ensimmäisen puoltuntisen aikana elokuvasta, mutta loppua kohden kyllä tuli hahmotkin tutuiksi.

Eli lyhykäisyydessään: ihan toimiva pläjäys, jos pitää huume- tai rikoselokuvista, ja etenkin soluttautumisesta ja peiteoperaatioista. Oli sopivan jännittävä, mutta toisaalta oli pari kohtausta, joista oltaisiin saatu vieläkin jännittävempiä, jota jäin vähän kaipaamaan. Elokuva ei ole mikään toimintaelokuva, joten älä sitä odota. Se kertoo hahmoista, Bryan Cranstonin hahmosta eniten, ja siitä kuinka tämä muuttuu itse ihmisenä, kun joutuu elämään huumeiden bisnesmaailmassa.

Annan tähtiä 3,5/5 - En antanut neljää siksi, että minusta on kyseisestäkin genrestä parempia vaihtoehtoja, enkä halunut ihan nostaa niiden joukkoon: jos pidät nimenomaan oikeiden tapahtumien innoittamista soluttautumis- ja peiteoperaatio-rikoselokuvista, pidät varmasti tästäkin, mutta jos genre vähän heittää tuosta nimenomaisesta, tulet varmasti näkemään elokuvassa vikoja.

Puolikas tähti tulee kuitenkin siitä, että elokuvassa oli myös paljon hyvää, kuten näyttely, tunnelma ja tarina, en halua sitä siis leimata keskivertoiseksi massatuotannoksikaan.

Tervetuloa!

Jotkut varmaan kerkesivät jokusen jutun täältä aikaisemmin lukeakin, mutta koska se nyt niin jäi ja - let's face it - en osaa mitään varsinaista blogia kirjoittaa, olen päättänyt mennä vähän toiseen suuntaan:

Ajattelin tehdä sitä, mitä osaan - haukkua muiden töitä. Kritiikin antaminen on toki taitolaji sekin, mutta kokemusta minulla on jonkin verran tässä silleen "harrastusmuodossa" tullut, joten päätin, että voisin tähän enemmänkin panostaa.

Tarkoitus olisi tänne arvostella lähes kaikkia teoksia, niin elokuvia, pelejä kuin musiikkiakin. Toki, oma mielenkiintoni taitaa eniten keskittyä kahteen ensimmäiseen, mutta saatan silloin tällöin tehdä jokusen levy- tai kirja-arvostelunkin toivottavasti.

Eipä siinä kai kummempia: luulen, että aloitan ensiviikolla Civilization VI:n "first impression" -arvostelulla, eli lähinnä sellainen nopea ensivaikutelmakerronta. 50 pelitunnin jälkeen uskaltaa varmaan sitten sylkeä ulos kokonaisvaltaisempaa arvostelua.

Kiitos ja kumarrus, palailkaamme ensiviikon nimissä!