Elokuva-arvostelu: The Last Jedi

Olin positiivisesti yllättynyt. Elokuvan alku oli suorastaan sanoen kyllä aika kehno, mutta ensimmäisen puolen tunnin jälkeen se alkoi saada jalkoja alleen.

Elokuva sai aika kriittisiä kommentteja ja arvostelua, mitä olen itse lukenut, mutta luulen, että alkuperäisen trilogian faneille ei vain riitä mikään ja ihan periaatteesta eivät tykkää mistään elokuvassa. Alku oli tosiaan vähän ennalta-arvattava ja tylsä, sekä siinä oli muutama vähän typerää ja hölmöä yksityiskohtaa ja kohtausta, jotka häiritsivät aika paljon: esim. yksi vaivainen X-Wing pystyy vissiinki läpäisemään pahisten jättimäisen sota-aluksen puolustuksen ja tuhoamaan 12 tykkiä tuosta noin vain. Lisäksi joissakin kohtaa oli ehkä jopa vähän liikaa vitsejä - olihan ne hauskoja ja niitä hekotti, mutta varsinkin alussa, osa ei kyllä oikeastaan tuntunut sopivan elokuvaan ja hetken aikaa mietin, että tulinko katsomaan jotain komediaelokuvaa...

Lisäksi, kun on nyt katsonut vähän realistisempia scifi-pläjäyksiä, jotkut fysiikan lakeja rikkovat jutut vähän häiritsivät, kuten että miten pommikone voi tiputtaa pommit toisen päälle avaruuden painottomuudessa. Toki elokuvassa on varmaan haluttu pysyä sarjalle uskollisena, ja eihän painovoimaa ole oikeastaan koskaan käsitelty koko saagassa, joten olisihan se outoa, jos painovoima toimisi Star Wars -universumissa nyt yhtäkkiä jotenkin erilailla.

Alkukömmellyksien jälkeen elokuva kuitenkin nostaa tasoa aika nopeasti: tarina nyt on ihan hyvä, ei mitenkään erityinen, mutta toimiva. Useat hahmoista jäivät vähän laihoiksi ja pinnallisiksi, mutta minua se ei varsinaisesti niin häirinnyt, minua kiinnosti enemmän ne tapahtumat ja tarinan kulku, ja ehkä se näkyi siinä, että keskityttiin sitten enemmän muutamaan valittuun hahmoon, esim. Kylo Ren oli kyllä jotenkin paljon parempi hahmona tässä, kuin The Force Awakenissä - näyttelijäkin tuntuu kehittyneen ja rooli on onnistuneempi: Kylo Ren tuntuu hyvin tehdyltä pahikselta ja hahmoon saa jonkinlaisen yhteydenkin, sekä hahmo toimii hyvin Reyn kanssa yhteen. Mark Hamill on tietysti loistava Lukena ja olisin halunnut nähdä häntä vain koko leffan ajan enemmän ja enemmän. Snoke oli myös hyvä hahmo ja jäinkin kaipaamaan enemmän häntä.

Ohjaus on mukavan nostalgista, ja elokuva tosiaan tuntuu oikeasti Star Warsilta, sekä musiikit ovat tietysti hyvät. Elokuva muutenkin näytti tosi nätiltä, erikoisefektit ja CGI olivat hyvin tehty. Supreme Lieader Snokeen olisi tosin hitusen voinut käyttää enemmän aikaa, kun yhdessä kohtauksessa, jossa on ihmisen kanssa vastakkain ja molempien kasvot näkyvät samassa kuvassa, näkee Snokesta, että se on tehty tietokoneella - ei mitenkään ilmiselvästi, mutta jos huomaa katsoa, sen näkee.

Yksi asia myös, jota jäin vähän kaipaamaan oli, että elokuvassa ei ollut yhtäkään kunnon lasermiekkakaksintaistelua - odotin niin suuria lopputaistelukohtaukselta, mutta sekin jäi vähän tylsäksi ja toimi pääosin vain dialogina. Se oli ehkä suurin pettymys, vaikka toki kohtaus teki tehtävän, johon oli tarkoitettukin, mutta miksei vain voitu tehdä kunnon taistelua? Alku oli niin lupaavakin.

Mutta kaikenkaikkiaan se oli kyllä minusta hyvä leffa ja katsoisin uudestikin - ehkä hitusen parempi, kuin Force Awakens. Älkää uskoko niitä fanaatikkofaneja - kuten sanottua, heille ei kelpaa mikään. Elokuva oli oikeasti, alusta huolimatta, viihdyttävä ja siinä oli lupaavia hahmoja, joita odotan näkevän lisää trilogian viimeisessä osassa.

Annan arvosanaksi 4- / 5 (eli olisiko se 3,75? :D) Lähinnä elokuvan ensimmäisen puolituntisen takia verotan vähän arvosanasta, mutta muuten iha hyvä nelonen: suosittelen Star Wars ja scifi-faneille, ja miksei yleisesti seikkailusta, toiminnasta ja sotaelokuvistakin pitäville.

Katse taakse vuoteen 2017 (vuoden peli!) ja vinkit pukin konttiin

Täytyy heti myöntää, että ei ole kamalasti tullut uusia pelejä kokeiltua - pääosin rahanpuutteen vuoksi - mutta elokuvia kyllä tuli pari tsekattua. Aloitetaan listaamalla vuoden elokuvat: järjestys on suuntaa-antava, vähiten hyvästä parrempaan, mutta ei mitenkään absoluuttinen "tämä on parempi, kuin tämä", paitsi vikana sitten henkilökohtainen valintani vuoden elokuvaksi.

Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge

Ihan viihdyttävä, mutta ei suoraan sanottuna tuonut paljon mitään uutta pöytään. Tarina oli aika yksinkertainen, eikä hahmoissa ollut kamalasti kehuttavaa. Näin jälkeen päin, kun nyt miettii, en edes kamalasti enää muista elokuvasta - ei se siis ollut mitenkään kovin mieleenpainuva. En edes muista mitä muita hahmoja siinä oli, kuin kapteeni Jack Sparrow Ja itse herra Salazar.

Arvosana: 3/5 - Pirates-faneille ihan menevä, eikä nyt varmaan mikään kamala pettymys, ja toki ihan viihdyttävää katsottavaa, mutta ei nyt lopulta mikään erikoinen; jos jossain mahdollisuus katsoa, ei se nyt ihan täyttä ajanhukkaakaan ole.

Alien: Covenant

Alienit ovat aina olleet mieleisiäni leffoja, vaikka eivät suorastaan sanottuna kahta ensimmäistä lukuun ottamatta ole edes kamalan hyviä elokuvia. Alien-hahmo on vain jotenkin niin käsittämättömän hieno ja mielenkiintoinen ja ehdottomasti lempparihirviöni mistään universumista, koskaan. Covenant on sarjan kuudes osa ja sitoo vähän Prometheusta ensimmäiseen Alien-elokuvaan. Juoneltaan elokuva on kuitenkin aika mitäänsanomaton: se ei oikein selitä saagan tarinaa juurikaan eteenpäin ja näemme siinä lähinnä vain sen, miten Prometheuksen alieneista tulee Alien ykkösen alieneita, mutta siihen se jääkin.

Michael Fassbender, joka on yksiä lempparinäyttelijöitäni viime ajoilta, vetää kyllä kovan roolisuorituksen, kuten myös uusi naispääosa Katherine Waterston, jonka suoritus on ihan hyvä. Muut eivät juuri kamalasti mieleen jääneet, ei hyvyydestään, mutta ei myöskään huonoudestaan. Harmi, ettei Prometheuksen (ja mm. Miehet, jotka vihaavat naisia -sarjasta tuttu) Noomi Rapace tullut enää tähän osaan mukaan.

Elokuva oli ihan hyvä, vaikka olen ehkä hieman "biased", koska pidän Alieneistä (ja alieneista yleensäkin), mutta kyllä se toisaalta jäi jotain kaipaamaan. Se oli kuin vähän ontto: se näytti hyvältä, asetelma ja maailma olivat hienoja, näyttelijät pääpiirteittäin hyviä ja siinä oli vihdoin taas Alieneita, mutta näiden läpi, kun päästiin katsomaan elokuvan sisälle, sen tapahtumia ja juonta, ei sieltä oikein löytynytkään mitään.

Arvosana: henk.koht. 3,5/5, objektiivisempi: 3/5 - ei varmaan tarvii enempää selittelyjä: suosittelen Alien-faneille, mutta muille se saattaa vähän tuntua tylsältä.

KONG: Pääkallosaari

Uus King Kongi oli myös ihan hyvä. Se oli siinä mielessä myös pieni yllättäjä, sillä en juurikaan odottanut elokuvalta jostain syystä kovin paljoa. Siinä oli vähän uutta: uusia hirviöitä ja hyviä toimintakohtauksia, sekä hyvä näyttelijäkaarti. En suoraan sanoen muista elokuvasta paljoa, muuta kuin että se oli yllättävän hyvä.

Arvosana: 3,5/5 - hyvä valinta kaikille toiminnan ja hiriöelokuvien ystäville.

  (Anteeksi, tämä oli tosi huono arvostelu...)

King Arthur: Legend of the Sword

Tämä oli ehkä vuoden kovin yllättäjä. Monet haukkuivat sitä ja esim. IMDb:ssä sitä murjottiin jonkin verran, mutta oikeasti se oli aika hyvä. Pidin Guy Ritchien omintakeisesta ohjauksesta, ja tässäkin elokuvassa oli paljon viitteitä Snatchistä ja Sherlock Holmesista (siis ohjausmielessä) ja yllättäen se toimii edelleen tällaisessäkin elokuvassa. Ritchien ohjaus on vähän mielipidejuttu: joillekin tyyli iskee ja jotkut ei vain pidä siitä. Brittinäyttelijät ja tämä tyyli on jotenkin minusta kyllä hieno yhdistelmä ja toimii tässäkin elokuvassa.

Elokuvana ei se nyt varsinaisesti mitenkään mullistava ollut - juoni oli ihan perushyvä, vaikka asetelma ehkä oli aika tyypillinen ja tuttu, oli se kuitenkin toteutettu ja kerrottu hyvin. Taistelu- ja toimintakohtaukset ja dialogi oli hyvää (lopputaistelua lukuun ottamatta, joka jotenkin tuntui vähän kömplelöltä ja vähän kuin videopelimäiseltä mätkinnältä ja koreografia olisi vaatinut työstöä).

Arvosana: 4/5 - jos pitää Guy Ritchien elokuvista ja/tai keskiaikatyylisistä fantasiaelokuvista, suosittelen tsekkaamaan.

Sota apinoiden planeetasta

Tämä oli mielenkiintoinen ja vähän erilainen lisäys elokuvasarjaan. Sota apinoiden planeetasta lähinnä kertoo siitä, mitä sota tekee sen seassa eläville, eikä niinkään sotaelokuvan tyylisestä sodasta, mikä on ehkä syynä huonoihin arvosanoihin muualla: se oli täysin väärin mielikuvin markkinoitu ja siksi elokuvankin pointti tuntui menevän monella ohi.

Elokuva kerrotaan lähinnä apinoiden näkökulmasta ja viittomakieli on tekstitettyä - ja tämähän tietysti ärsytti amerikkalaisia katsojia - joten paljon elokuvasta painottuu näyttelijöiden (ja CGI:n) kehonkieleen (ja näyttävyyteen), sekä elokuvan tunnelmaan ja täten kerronta on vähän erilaista, jossa minusta onnistuttiin. Se oli mielenkiintoista katsoa elokuvaa, jossa ei puhuttu välillä pitkään aikaan mitään ja sai keskittyä elokuvan äänimaailmaan ihan erilailla, mikä oli yllättävän kiehtovaa.

Toimintaa elokuvassa on vähän, mutta enemmän loppua kohden, joka on sekin hyvää, joskin jälleen erilaista, koska elokuva painottuu taas katsomaan taisteluitakin vähän kuin sivustakatsojan roolista, ei niinkään sotilaan näkökulmasta, ja se on mikä tekee elokuvasta erikoisen: se ei ole pelkkää toimintaa ja räiskintää, vaan apinoiden yritystä välttää niitä. Dialogi on hyvää ja hahmot ovat loistavia, elokuva onnistuu juuri kuvaamaan hyvin sodan helvettiä ja sitä, kuinka ihmiset muuttuvat tai eivät ole omia itsejään sodan keskellä, missä joutuvat tekemään moraalittomiakin asioita.

Arvosana: 4/5 - elokuva on hyvä, syvällinen kokemus, kunhan et odota räiskintää ja oikeaa sotaa, vaan enemmin sotaa pään sisällä.

Ja sitten...

Vuoden elokuva:

Bladerunnder 2049

Uusi Bladerunner on oikeasti loistava elokuva - ei vain tämän vuoden mittapuulla. Alkuperäinen vuoden '82 elokuva oli minusta jotenkin yliarvostettu ja tekotaiteellinen, mutta tässä uudessa on kyllä korjattu kaikki viat. BR2049 on selkeästi samassa universumissa: tunnelma on sama ja maailma on tuttu, mutta tällä kertaa se toimii. Ryan Gosling, josta en kummemmin ole ennen niin pitänyt, vetää kyllä huikean roolin ja korkealle asetetulle rimalle yltävät kyllä muutkin kovat nimet, kuten Harrison Ford itse ja Jared Leto.

Elokuvassa on onnistuttu oikeasti luomaan uskottava ja realistinen kuva dystooppisesta maailmamme tulevaisuudesta. Kaikessa on pidetty mielessä alkuperäisen elokuvan identiteetin tehneet asiat ja monessa kohtaa voi havaita tarkoituksella tehtyjä yhteyksiä, joka sitoo elokuvia hyvin yhteen, joskin alkuperäistä ei tarvitse olla nähnyt voidakseen nauttia tästä elokuvasta ihan yhtä hyvin. Yhtäläisyyksiä voi havaita useassa kohtaa, mutta samaan aikaan elokuva onnistuu luomaan oman minänsä.

Juoni ja tarina on paljon parempi alkuperäiseen verrattuna ja on mielenkiintoinen. Sen sijaan, että alkuperäisessä leikiteltiin ajatuksella, onko Harrison Ford replicant-robotti vai ei, 2049:ssä on selkeää heti alusta, että Ryan Gosling on replikantti. Tässä elokuvassa on ennemmin kyse siitä, että onko ihmisen tasolle kehittyneellä robotilla ja tekoälyllä sielua ja mitään mahdollisuutta ihmisyyteen. Teemat toimivat ja on kerrottu hyvin tässä elokuvassa, toisin kuin alkuperäisessä, jossa yritys oli tosi hyvä, mutta toteutus oli lopulta oikeastaan aika lattea ja minulla oli sitä kohtaan aivan liian korkeat odotukset yli-ylistävien arvostelujen takia.

Bladerunner 2049 todella on hyvä monella tasolla: äänimaailma ja musiikki ovat uskomattomia, mitä harvoin enää tuntuu olevan. Maailma ja "cinematography", eli tietyt yksittäiset kohtaukset, tai lyhyet kuvauspätkät varsinaisten kohtauksien välissä, ovat mielettömiä. Ainoa miinus, mitä elokuvasta oiekastaan keksin on, että se saattoi hieman olla liian pitkä, ja joistain kohtia kenties vähän turhan hidastempoinen. Vaikka kuvaus olikin hienoa, oli se loppupeleissä "turhaa" ja olisi siitä jonkin verran voinut leikata ihan vain siksi, että elokuvalta olisi saanut pituutta jokusen minuutin pois - mutta jos aikaa on, niin katso elokuva heti!

Arvosana: 5/5 - todella mieleenpainuva, syvällinen, älykäs ja ajatuksia herättävä, kerrassaan mainio elokuva: suosittelen oikeasti jokaiselle, vähintäänkin scifi-faneille!

*          *          *

Uusia pelejä tosiaan tullut tänä vuonna aika huonosti kokeiltua, ja sanottavaa lähinnä on vain kahdesta, joista jälkimmäinen oma valintani vuoden peliksi.

Northgard

En tästä vieläkään ole kunnon arvostelua päässyt kirjoittamaan, mutta kun peli vihdoin julkaistaan virallisesti ja pääsee pois Early Access -tilastaan, lupaan sellaisen tehdä. Peli on kerrassaan mainio. Olen tätä jo vähän käynyt aikaisemmassa kirjoituksissani läpi, joten ei siihen kai kummemin lisäämistä. Harmiksemme, yksinpelikampaniaa ei ole vieläkään tullut... :(

Arvosana: 4/5 - suosittelen ehdottomasti jokaiselle strategiapelien ysätäville ja viikinkifaneille!

Ja sitten...

Vuoden peli 2017:

Divinity: Original Sin II

Haluaisin hehkuttaa peliä aina vain lisää ja lisää, koska se on oikeasti todella loistava ja parhaimpia pelejä pitkään aikaan, ei vain vuonna 2017. Tämä on nyt vähän tylsää, mutta tästäkin olen jo aikaisemmassa jutussa maininnut ja käynyt läpi vähän tarkemmin, joten suosittelen sen lukemaan läpi!

Arvosana: 5/5 - oikeasti! Osta jo, et kadu!

Noh, eipä tässä kai kummempia, innolla odotan tulevaa vuotta ja on taas liuta elokuvia ja pelejä horisontissa, toivottavasti olisi ensivuonna vähän enemmästä materiaalista kokemusta, jota käsitellä. 

Onnellista joulun odotusta ja hyvää uutta vuotta!

Elokuva-arvostelu: Älkää tuhlatko aikaanne tähän!

Elokuva-arvostelu: The Fate of the Furious / The Fast and Furious 8

Aloita suoraan sanomalla, että älkää tuhlatko aikaanne tähän elokuvaan. On kyllä sarjan huonoin ja oikeastaan koko vuoden huonoimpia elokuvia. Tämä saattaa olla nyt niitä harvoja arvosteluja, joissa on vähän juonispoilereita, mutta tämäkin vain siksi, että ei elokuvassa juuri mitään juonta ole - tai ylipäärään mitään, mikä ei olisi muutenkin ennalta-arvattavaa tai yksinkertaisesti pilattavissa edes juonipaljastuksilla.

Fast and Furious 8 on tylsä ja typerä elokuva, jossa ei ole mitään järjen hiventä, käsitystä perustason fysiikasta tai minkäänlaista logiikkaa muutenkaan. Se, mitä elokuvassa on, on pelkää kliseetä, ja kaikki olisi lapsellekin ennalta-arvattavaa. On uskomatonta, kuinka huonolla käsikirjoituksella voidaan niinkin hyvät näyttelijät, kuin Vin Diesel, Jason Statham ja Kurt Russel vaikuttamaan huonoilta tai mitäänsanomattomilta näyttelijöiltä. Stathamiltä oli yksi kohtaus, jossa näki, että hyvä näyttelijä osaa vähän näytellä huonoakin käsikirjoitusta.

Minulla on kuitenkin vaikeuksia keksiä yhtäkään hyvää asiaa elokuvasta. Yksi tai kaksi tappelukohtausta on ihan ookoo, mutta eipä niissäkään loppuen lopuksi mitään ihmeellistä ole. Tämä on EHKÄ ihan katsottava, jos yrittää katsoa elokuvaa parodiana ja komediana, mutta ei ole kyllä silti hyvä niinkään, koska elokuva antaa sellaisen tunteen, että sitä on oikeasti yritettyä tehdä ihan tosissaan, mutta epäonnistuu tässä dramaattisesti ja lopputuloksena useimmat reaktiot katsoessa on huokaus ja facepalm.

Jo ensimmäisten minuuttien aikana tajusin, että olin tekemässä pahaa virhettä:
 - Palava auto voittaa täysin ehjän auton kisassa peruuttamalla.
 - Moottorin on sytyttänyt ylikuumentunut turbo, joka on saanut metallin liekkeihin (oikeasti...).
 - Klisee poliisiagentti, joka viettää liian vähän aikaa tyttärensä kanssa.
 - Ilmeisesti talon murskaukseen tarkoitetut pallot voivat roikkua ilmassa ja niissä on kilometrin vaijeri.
 - Vankilaan vietävä rikollinen voi nostaa erikoisagentin seinälle ja kuristaa tätä, eikä aseistetut poliisit ympärillä tee mitään ja toinen agentti vain puhuttelee äijää, kuin lasta.
 - Ilmeisesti vankilan ovien yläpuolella on lamppu, jonka posauttamalla, vankilan jokaisen sellin ovi aukeaa.
 - Myöskin selkeästi järkevin tapa saada ydinohjusten laukaisukoodit on tuhota puoli kaupunkia ja tuhat autoa saartaakseen äijän, jolla koodit on, ja joka lopulta kuitenkin luovuttaa ne uhkailemalla, että auto, jonka sisällä on jumissa, räjäytetään,
 - koska esim. 10 vuotta vanhoja autoja, joissa ei ole minkäänlaista itseohjausjärjestelmää, voidaan hakkeroida ja etäohjata,
 - ja koska poliisit tietysti kliseisesti saapuvat kymmenen minuuttia myöhässä, kun sankarit ovat jo pakenemassa puoli tuntia kestäneeltä tuhoreissultaan.
 - Sotilastukikohdan barrikadit tietysti saa alas sähköt katkaisemalla.
 - Ja samaiseen paikkaan on helppo sen jälkeen ajaa vähän panssaroidulla autolla, koska kyllähän paikkaa tietenkin puolustaa vain kymmenen terroristia, jotka ovat paikan anastaneet Venäjältä, joka ei tietenkään yritä saada kyseistä paikkaa takasin, vaikka siellä on ydinsukellusvene,
 - eikä ydinsukellusveneissä tietystikään mitään EMP:n kestävää suojaa ole, kunhan pääset sen alapuolelle (sekä poltohole: EMP:llä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska saman tien tämän jälkeen sitä sitten pystytään ohjaamaan etäältä ja sähköt maagisesti palaavat takaisin).
 - Paetessaan perässä on armeija, mutta eihän kukaan nyt osaa aseella ampua esim. äijää, joka on täysin aukealla, ilman suojaa, roikkumassa irtonaisen auton oven päällä.
 - Ja rosvojen kannattaa käyttää parhaimmat aseensa, joilla olisi potentiaalisesti voinut pysäyttää kaikki jo heti alkuun, vasta sitten, kun Vin Diesel on päässyt vähän aukomaan päätään ja suututtanut pahiksen...

Listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka paljon, sillä oikeasti koko elokuva on tätä tyyliä.

Annan arvosanaksi puhtaan 1/5, enkä suosittele tätä oikeasti kenellekään. Meinasin alkuun, että voisin pistää tämän "niin huono, että hyvä" -kategoriaan, mutta tulin hetken mietinnän päästä tulokseen, että tämä ei ole edes niin hyvä. Joten toistan neuvoni: älkää tuhlatko aikaanne tähän!

Kuulumisten päivitystä ja peliarvostelu: Divinity: Original Sin II

On taas vähän jäänyt nämä kirjotukset, mutta tämä oli niin loistava peli, että tästä oli pakko kirjoittaa. Aloita alkuun vähän kunniamaininnoilla aiheista, joita piti arvostella, mutta en jaksanut/kerinnyt kunnon arvostelua kirjottaa.
_________________________________________________________________________________

Pelit
DOOM
- Aivan käsittämättömän loistava. Tosi nopeatempoinen räiskintä ja samalla uskollinen edeltäjilleen. Hyvin hauskaa mättöä, ja tarinaakin kuitenkin on. Sekaan on myös heitetty vähän roolipelimäisyyttä aseiden ja varusteiden parantelun mahdollisuuden muodossa, mikä on todella hyvä lisä ja tuo vähän vaihtelua FPS-genreen. On parhaita pelejä pitkään aikaan ja kannattaa ehdottomasti vielä tsekata. On jo vähän ikääkin, joten on saanut vähän lisäreitä ja hintakin jo kerennyt tippua aika hyvin. Ainoa miinus ehkä mielestäni kehittäjien laiminlyödyksi tuntuisen oloinen multiplayer, mutta omien kenttien luonti hauska plussa!
- 5/5: suosittelen melkeimpä kaikille.

Northgard
- Onnistunut ja hauska reaaliaikainen strategiapeli vähän Settlersin sukua. Jotenki tuo myös mieleen Warcraft 3:n. Peli on todella tutun ja turvallisen oloinen, ollen samalla myös omalaatuinen ja uniikki ja siinä on paljon jotain omaa. Sekoitus kaupunginrakentelua, selviytymistä ja taistelua. Peli on vielä Early Accessissä, mutta tuntuu silti tosi valmiilta, eikä juuri sisällä bugejakaan. Pelistä ainoastaan puuttuu vielä sisältöä, eli lisää rakennuksia, lisää sotilaita ja lisää muita pelimekaniikoita, mutta lisää odotellessa loistava peli ja saa helposti upotettua nykyisessäkin tilassaa parikymmentä tuntia siihen. Ehdottomasti vaatimattoman 19,99€ arvoinen, syksyllä muuten tulossa yksinpelikampanjakin!
- 4/5: jos tykkää RTS-genrestä, suosittelen vahvasti.

Resident Evil VII
- Hyvä peli omassa genressään, mutta ei ihan minulle napannut, joka tosin johtui vääristä odotuksista. Odotin kovaa zombiräiskintää ja pimeitä nurkkia, mutta peli on enemmänkin seikkailu-kauhu-selviytymispeli, joten ei ihan minun valintani. Se on toki tehty hyvin ja omassa lajissaan on varmasti ihan viihdyttävä ja tarina vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Peli palaa vanhoille juurilleen ja kyse on enemmänkin juuri tutkimisesta ja aivopähkinöistä, kuin ammuskelusta.
- henk. koht.; 3/5, objektiisempi; 4/5 - suosittelen genrestä tykkääville ja Resident Evil-faneille, mutta muille pelissä ei hirveästi ole annettavaa.


Elokuvat
Hacksaw Ridge
- Ihan hyvä sotaelokuva, mutta ei oikeastaan mitenkään niin ihmeellinen. Tarina oli hyvä ja näyttelijät loistivat, etenkin Hugo Weaving oli mahtava roolisuorituksessaan päähenkilön isänä. Päänäyttelijä, Andrew Garfield, oli myös ihan hyvä, mutta jokin minua henkilökohtaisesti vähän häiritsi hänessä, jotenkin hänellä oli koko ajan samanlainen ilme ja mumisi ärsyttävästi. Toimintakohtaukset olivat hyviä, mutta loppua kohden jossain kohtiin alkoi vähän tuntua, että "joo, tajusin, voitaisiko edetä jo?" ja pari kohtausta olivat sellaisia, että niistä jotenki tuntui sillain, että niistä yritettiin tehdä kauhean taiteellisia, mutta eivät siinä onnistuneet. Joka tapauksessa, ihan katsottava elokuva sotaelokuvista tykkääville, mutta sitäkin siinä vain puolet elokuvasta.
- 3/5: perushyvä sotaelokuva, eipä nyt mikään mestariteos, mutta ihan mukavaa katsottavaa.

Zootropolis
- Tämä oli oikeasti hauska ja hyvä elokuva lastenanimaatioksi - tai miksei muutenkin. Elokuvassa oli hauskat ja erilaiset hahmot ja ääninäyttely oli hyvä. Tarina ei nyt mitenkään kamalan erikoinen ollut, mutta eipä lastenelokuvalta mitään Fight Clubia voikaan odottaa - oli siinä pari juonenkäännetäkin. Parasta ehkä elokuvassa oli sen sanoma, ottaen osaa mm. rasismiin, mutta ei kuitenkaan ollut mitenkään räikeää, vaan todella onnistunut lähestyminen aiheeseen etenkin esim. lasten näkökulmasta. Kannattaa katsoa!
- 4/5: suosittelen koko perheelle lauantai-illan vietoksi.

*          *          *

Ja sitten, Divinity: Original Sin II.

Tässä on oikeasti loistava peli: ehdottomasti vuoden peli -materiaalia!

Lähes kaikki pelissä on hyvää:
- Dialogi- ja roolipeliosuus on aivan mahtavaa. Lähes jokaisella hahmolla on jotain sanottavaa ja pelaaja voi itse vastata monella eri tapaa, ja päätöksillä on seurauksiakin. Tarina on mielenkiintoinen ja maailmaan on helppo päästä sisään ja se tempaisee mukaansa.

- Hahmonluonti on hauskaa. Pelissä ei ole mitään tiettyjä tai rajattuja hahmoluokkia, vaan pelaaja voi rakentaa hahmonsa jakamalla pisteensä miten haluaa eri taitoihin. Toistaiseksi ainakaan mikään tietty taito ei ole tuntunut mitenkään erityisen elivoimaiselta, joskin healeri ja summoneri ovat aika must-have.

- Taistelu on ehdottomasti pelin vahvin puoli. Se on hauskaa ja haastavaa, ja rakastan, kuinka vuoropohjainen taistelu vaatii taktikointia ja ajatustyötä. Alussa peli saattaa tuntua vaikealta, ja itsekin uutena tulokkaana pelisarjaan, koin vähän vaikeuksia siellä täällä, mutta opin nopeasti, että vaikeus johtui vain omista virheistä. Pelissä täytyy olla kärsivällisyyttä kokeilla vain uusiksi ja miettiä erilaisia taktiikoita ja lähestymistapoja. Lisäksi on hyvä huomata, että hahmojen levelit vaikuttavat paljon, eli kaksi tai enemmän levua suurempia vihollisia vastaan on turha edes yrittää taistella: kannattaa vain kääntyä pois ja tulla takaisin, kun on vähän kerännyt kokemusta. Peli on vaikea, mutta ei silti lainkaan turhauttava. Haaste on oikeanlaista, että se ei saa polttamaan päreitä, vaan lähinnä haastaa itsensä kokeilemaan uusiksi ja käyttämään aivojasi - jotain, mitä pelit eivät ole oikeasti pitkään aikaan vaatineet.

- Tästä pääsemmekin sitten "quest logiin". En muista, koska olisin viimeksi pelannut peliä, jossa oikeasti pitää vähän olla mukana tapahtumissa ja jopa tosissaan lukea, mitä ihmiset sanovat ja mitä hahmosi journaliin kirjoittaa - unohda kartan nastat "mene tänne", "tee tämä"; niitä ei ole, vaan joudut itse tutkimaan teksteistä ja ihmisten puheista, mitä sinun pitäisi tehdä seuraavaksi, ja rakastan sitä! Tulee vanhat Falloutit mieleen.

- Ainoa miinus, mitä keksin ei oikeastaan liity pelattavuuteen, mutta pelimaailma voisi ehkä olla vähän isompi (kaupungit ainakin), ja ihmisiä saisi olla enemmän, vaikka olisivatkin vain käveleviä nukkeja. Lisäksi päivä/yö-sykli olisi kiva ominaisuus, sillä se tekisi maailmasta vähän elävämämmän, mutta nämä ovat lopulta pikku seikkoja, kuin yrittäisi hiota täydellistä timanttia.

Kaikkiaan peli on aivan loistava pelikokemus, olen pelannut viikon sisällä 50 tuntia, joista melkein 10 yhden päivän aikana. Peli on äärimmäisen addiktoiva ja mukaansatempaava. Kerran tai pari koin hetken, että en jaksanut ja suljin pelin. Meni kuitenkin vain muutama minuutti ja olin taas pelissä keksittyäni jonkin uuden lähestymistavan taisteluun, jota en kyennyt aikaisemmin voittamaan - ja voitin!

En ole pitkään aikaan tuntenut mitään peliä kohtaan näin, ja ehdottomasti vuoden parhaita pelejä, ja paras peli oikeastaan pitkään aikaan (Doomin ja Witcher 3:n lisäksi)!

5/5, suosittelen kaikille!

Peliarvostelu: Civilization VI

Nyt se on täällä, Civilization VI! Okei, on siitä jo hetken aikaa, ja minulta nyt jäi tekemättä sellainen "ensivaikutelma"-arvostelu, mutta otetaan sitten ihan kunnon arvostelu.

Civilization VI on vuoropohjaisen strategiapelisarjan Civilizationin kuudes osa. Sen on kehittänyt Firaxis Games ja 2K Gamesin julkaisema.

Pelasin pari peliä, ja voin sanoa, että olen vähän pettynyt: tuntuu, että olen jo kolmen pelin jälkeen tylsistynyt peliin. Pelissä on jotain hyviä muutoksia ja pelistä on tehty vähän monipuolisempi, ainakin V:n verrattuna, mutta jotain jää uupumaan.

Hyvää:
- Civic-puu, jossa käytetään kulttuuria "tutkimaan" uusia aatteita, joilla saadaan erilaisia kortteja, joista saa erilaisia bonuksia ja etuuksia. Tähän liittyvä hallityssysteemi, jossa voidaan valita yksi yhdeksästä erilaisesta hallituksesta, niin klassisesta tasavallasta fasismiin, kuin kommunismiinkin, on minusta hyvä veto.

- Alueet, eli districts, on kiva uudistus: sen sijaan, että kaikki rakennukset rakennetaan yhteen kaupunkiin, rakennetaan erillisiä alueita keskustan ympärille. Tämä on minusta hyvä, koska se saa kaupungit oikeasti näyttämään vähän paremmilta ja muutenkin antaa sellaista tunnetta, että kaupunki todellisuudessa ei ole vain keskusta, vaan myös sitä ympäröivät keskukset ja kylät.

- Grafiikkatyyli on vähän kakspiippuinen: osa tykkää, osa ei. Itse tykkään osittain, fog of war, eli kartan alue, jonka olet tutkimut, mutta et näe sinne tällä hetkellä, on hieno, ja uusi: perus sumun tai pilvien sijasta kartta on tehty näyttämään oikeasti vanhalta kartalta. Muuten tosin, grafiikka on minusta jotenkin vähän tylsää - en pidä sarjakuvamaisuudesta etenkään johtajissa ja kartalla kaikki näyttää tosi tylsältä ja samanlaiselta massalta: kaikki kansat näyttävät aika samanlaisilta, kuten kaikki sotilaatkin keskenään. Vaihtelua on jotenkin tosi vähän.

Huonoa:
- No, lähinnä kaikki muu. Peli tuntuu edelleen samalta vanhalta Civilization V:lta, josta on lähinnä otettu pois hyviä juttuja. Ei diplomatiavoittoa, ei mitään YK-äänestyksiä, ei Maailmakongressia. Kulttuurivoitto on naurettavan helppo. Kaupunkivaltioilla (City-State) ei tunnu juuri olevan merkitystä. 200 vuoron jälkeen, pelissä ei enää tunnu olevan mitään tekemistä, muuta kuin painaa seuraavaa vuoroa, kunnes toivottavasti olet aloittanut valmistelusi valitsemaasi voittoa kohtaan tarpeeksi aikaisin (koska lopulta, se on vain kyse vuoroista).

- Barbaarit ovat tehty vähän aggressiivisemmiksi ja vaikeammiksi, mutta välillä ovat jopa liikaa sitä. Peliä on mennyt 10 vuoroa, ja barbaarit hyökkäävät hevosmiehillä minun nuijasotureita ja linkomiehiäni vastaan. Ja uusia barbaareja syntyy tyyliin joka vuoro. Pelin ensimmäiset 50 vuoroa menee vain siihen, että koitat selvitä barbaareilta, etkä pääse keskittymään ollenkaan kaupunkien rakentamiseen. Ensimmäiset tutkimukset ja Civicit on pakko suunnata sotilaalliselle pohjalle, koska muutne ei pärjää barbaareille. Ja tietokonepelaajat ovat vielä niin tyhmiä, että joskus jopa häviävät heti pelin alussa barbaareille.

- Tästä pääsemmekin tekoälyyn: tietokonepelaajat ovat tyhmiä ja niillä ei ole mitään logiikkaa. Ne tuntuvat koko ajan haukkuvan (denounce) sinut, vaikka et mitään tekisi. Yhdessä pelissä olin vain yhden City-Staten hyvä ystävä, ja kun joku satunnainen tietokone hyökkäsi tämän City-Staten kimppuun, kaikki vihasivat minua yhtäkkiä, koska olin mukamas sodanlietsoja (warmonger) - ihan naurettavaa.

Ainoaa hyvää tekoälyyn liittyen on kaupankäynti: tietokonepelaajien kanssa pystyy jopa sopimaankin jotain ja tinkimään diileistä. Mutta muuten, tietokonepelaajien käyttäytiminen on vain typerää. Puhumattakaan tiettyjen kansojen agendoista. Ideana ihan hyvä mutta, oikeasti! Norjalaiset vihaavat minua jatkuvasti, koska en jaksa rakentaa laivoja. Kleopatra vihaa minua, koska minulla on huonommat sotavoimat (vaikka oikeasti minulla voi olla jopa kovemmat) ja Venäjän Peter vuorotellen ihmettelee miksi minulla ei ole tiedettä ja taidetta, ja kohta seuraavaksi ylistää, kuinka minulla on paljon tiedettä ja taidetta. En vain ymmärrä, millä logiikalla repliikit on koodattu.

Lyhyesti sanottuna, peli minusta tuntuu keskeneräiseltä ja kiirehdityltä. Ominaisuuksia on lisätty ja poistettu, mitenkään sen enempää testaamatta. Kaikki on teoriassa ja selitettynä tosi hienon kuuloista ja oloista, mutta juuri mikään ei liiemmin toimi todellisuudessa, kuten se, että jos yhtäkkiä julistaa soda jotain vastaan ilman syytä, saa miinuksia, jotka heikentävät sinua. Sitten on asioita, jotka oikeuttavat sotaan (kuten vakojaan löytäminen), niin nämä eivät kuitenkaan toimi tai vaikuta mitään.

Annan lopulta arvosanaksi 3/5: jos olet oikea Civilization-fani, tai muuten tykkäät erityisen paljon vuoropohjaisesta strategiasta, voi tätä koittaa, kun tulee alennukseen, mutta muuten suosittelen välttämään.

Elokuva-arvostelu: 10 Cloverfield Lane

Haluan heti alkuun sanoa, että älkää uskoko tähtiä, jotka esim. IMDb:ssä on annettu, koska sinne on kaikki vain äänestänyt nollaa, koska elokuva ei ollutkaan Cloverfield 2, jatko-osa vuoden 2008 scifi-elokuvalle. Ei, 10 Cloverfield Lane ei ole lainkaan samanlainen elokuva, ja hyvä niin.

10 Cloverfield Lane on (Cloverfieldin tapaan) J. J. Abramsin tuottama ja Dan Trachtenbergin ohjaama. Pääsosissa nähdään John Goodman, joka on naamasta varmaan aika tuttu monelle, Mary Elizabeth Winstead, jonka itse tunnistin Die Hardeista Lucyn roolista, sekä vähän tuntemattomampi John Gallagher Jr..

Elokuva kertoo kolmikon selviytymisestä maailmanlopun odottajan valmistamassa bunkkerissa, mutta juuri enempää en halua tarinasta kertoa. Tarina on niin loistava ja sen viehättävyys perustuu täysin siihen, ettet tiedä elokuvasta yhtään mitään etukäteen - se voi tuntua vähän uhkapeliltä katsoa elokuva tutustumatta siihen yhtään, mutta lupaan; tämä ei petä.

Elokuva on oikeasti nerokas. Ohjaus on loistava. Cloverfieldin heiluvan käsinkuvauksen sijasta, tässä on jalustalla kuvatut kohtaukset, jotka toimivat hyvin. Monissa kohtauksissa kameraa on käytetty todella loistavasti ja on yksi tärkeimmistä elementeistä, millä klaustrofobisesta ja sykähdyttävästä elokuvasta on saatu se, mitä se on.

Tarina on todella jännittävä - katsoin monta kohtaa elokuvasta niin, etten oikeasti nojannut ollenkaan ja melkein kirjaimellisesti roikuin penkin etureunalla. Tarina on tosi arvaamaton ja viimeiseen minuttiin asti saat jatkuvasti arvuutella, että oletko nyt oikeassa vai oletko sittenkään, joka on aivan mahtavaa. Hahmojen kuvaus ja toteutus on tehty niin hienosti, että elokuvassa jää koko ajan epäilemään omaa mielipidettään.

Näyttely oli myös hyvää, John Goodman vetää huikean roolin maailmanloppuun valmistautuvana bunkkerin rakentajana ja hänellä on todella mielenkiintoinen roolihahmo. Winsteadin toinen päähahmo on myös hyvä, mutta oleellisempaa on näyttelijän näyttely, joka on minusta harvinaisen hyvä.

En oikeastaan juuri elokuvasta hirveästi valitettavaa löydä, ja tämä on näitä, kun loppua kohden tulee koko ajan vain ajatus, että "ei, älä lopu koskaan." Elokuva on jännä, parilla jopa pelottavalla kohtauksella, ja yksinkertaisesti loistavaa katsottavaa. Vaikka se sijoittuukin 80-prosenttisesti yhteen paikkaan, ei se yhdessäkään kohdassa tule tylsäksi tai jäisi junnaamaan paikalleen, ja vauhti ja tahditus ovat juuri kohdallaan.

Annan arvoasanaksi 4,5/5 - jätän sen puoli tähteä vajaaksi, oikeastaan ihan vain siksi, että en kuitenkaan halua elokuvaa nostaa "maailman parhainten elokokuvien" joukkoon. Elokuva on loistava, eikä siinä juurikaan moitittavaa ole, mutta toki aina voi lyödä vieläkin paremmaksi. Tämä ei kuitenkaan tule varmasti olemaan pettymys, kunhan et odota Cloverfieldin kaltaista toiminnan täytteistä avaruusolioelokuvaa, koska sitä tämä ei ole.

Elokuva-arvostelu: The Infiltrator

Päätinkin nyt tehdä tähän yhden arvostelun ennen tuota Civilizationia. Tässä vielä ennen arvostelua halua sanoa: en itse henkilökohtaisesti pidä siitä, että puolet arvostelusta on vain kerrontaa, mitä elokuvassa tapahtuu, joten omat arvosteluni ovat aina spoiler-vapaita, enkä jaarittele tarinan yksityiskohdista sen enempää, kuin mitä kotelon takakannestä selviäisi.

*          *            *

Kyseessä on The Infiltrator. Elokuvan on ohjannut Brad Furman (The Lincoln Lawyer) ja kirjoittanut Ellen Brown Furman - ohjaajan äiti. Elokuva perustuu Rober Mazurin omaelämänkertaan. Mazur oli peiteoperaatiossa 80-luvulla napatakseen Pablo Escobarin porukan ja toimi rahanpesijänä. Hän soluttautui hänen rahanpesuorganisaatioon korruptoituneena bisnesmiehenä. Pääosissa nähdään Bryan Cranston, joka on tuttu monelle Breaking Bad -TV-sarjasta, sekä Inglourious Basterds ja National Treasure -elokuvista tuttu Diane Kruger, joka näyteli Mazurin peitehahmon tyttöystävää.

Elokuvan paras osa onkin näyttely: Bryan Cranston vetää uskomattoman hyvä roolin. Rakastan hänen mikroilmeitään, joka tekee hänen näyttelystään hyvin aidon näköistä. Muut roolitkin ovat harvinaisen hyviä. Hahmojen kerronta on loistavaa ja elokuvan aikana tulee oikeasti välittämään hahmoista - joka tekee jänittävistä kohtauksista juuri jännittäviä, koska ei halua hahmojen jäävän kiinni operaatiostaan.

Näissä "true crime story" -elokuvissa on se hankaluus, että tekijöiden pitää tasapainoiteilla tylsän, mutta uskottavan ja dramaattisen, mutta ei todellisen tuntuisen väliltä, ja tässä on menty pykälän verran ehkä väärään suuntaan: elokuva olisi minusta saanut olla hieman dramatisoidumpi, vaikka olisikin ehkä hiukan lähtenyt kauemmas todenperäisyydestä - mutta haluammeko aina nähdä sen mitä oikeasti tapahtui? Dokumentit ovat minusta erikseen. Elokuvan pitäisi olla dramaattinen ja jännittävä.

Yleisesti ottaen se oli minusta ihan hyvä, mutta aiemmin mainitun lisäksi ehkä pituus ja rytmitys oli vähän hukassa: yhdessä kohdassa tuli ajatus "hmm, kauankohan tämä vielä kestää", joka ei ole omalla mittarillani mikään hyvä merkki. Lisäksi jossain kohtia elokuva tuntui hyppivän ajassa ja paikassa, joten seuraaminen oli osaltaan joskus vähän hankalaa, jos ei koko ajan jaksanut täysillä keskittyä.

Joitain kohtia näytettiin kauan, ja jotkut kohdat menivät liian nopeasti ohi, ettei kerinnyt oikein edes tajuamaan, kuka tämä oli? Mitä hän tekee? Miksi hän tuli nyt mukaan ja mitä se merkitsee? Tätä oli vähän ensimmäisen puoltuntisen aikana elokuvasta, mutta loppua kohden kyllä tuli hahmotkin tutuiksi.

Eli lyhykäisyydessään: ihan toimiva pläjäys, jos pitää huume- tai rikoselokuvista, ja etenkin soluttautumisesta ja peiteoperaatioista. Oli sopivan jännittävä, mutta toisaalta oli pari kohtausta, joista oltaisiin saatu vieläkin jännittävempiä, jota jäin vähän kaipaamaan. Elokuva ei ole mikään toimintaelokuva, joten älä sitä odota. Se kertoo hahmoista, Bryan Cranstonin hahmosta eniten, ja siitä kuinka tämä muuttuu itse ihmisenä, kun joutuu elämään huumeiden bisnesmaailmassa.

Annan tähtiä 3,5/5 - En antanut neljää siksi, että minusta on kyseisestäkin genrestä parempia vaihtoehtoja, enkä halunut ihan nostaa niiden joukkoon: jos pidät nimenomaan oikeiden tapahtumien innoittamista soluttautumis- ja peiteoperaatio-rikoselokuvista, pidät varmasti tästäkin, mutta jos genre vähän heittää tuosta nimenomaisesta, tulet varmasti näkemään elokuvassa vikoja.

Puolikas tähti tulee kuitenkin siitä, että elokuvassa oli myös paljon hyvää, kuten näyttely, tunnelma ja tarina, en halua sitä siis leimata keskivertoiseksi massatuotannoksikaan.